Walesin ja Suomen kielet

Walesilla ja Suomella on molemmat ainutlaatuinen kieli, joilla on oma kielioppinsa, sanastonsa ja historia. Vaikka kielet eivät ole sukua keskenään, niillä on joitakin yhteneväisyyksiä, kuten se, että ne ovat molemmat indoeurooppalaisia kieliä.
Walesin kieli on kelttiläinen kieli, joka liittyy Irlannin, Skotlannin gaelin ja bretonien kieliin. Sitä puhuu noin 800 000 ihmistä Walesissa, ja se on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan virallisista kielistä. Suomen kieli puolestaan on uralilainen kieli, joka liittyy unkariin ja viroon. Sitä puhuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä Suomessa ja se on maan ainoa virallinen kieli.
Kielten välillä on joitakin kieliopillisia yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi molemmissa kielissä käytetään jälkiliitteitä verbien taivuttamiseen. Lisäksi molemmissa kielissä on monia tapauksia, jotka osoittavat substantiivin roolia lauseessa.
Sanaston suhteen on myös joitakin yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi sana "kala" on "pysg" walesiksi ja "kala" suomeksi. Sana "vesi" on "dwr" walesiksi ja "vesi" suomeksi. Nämä yhtäläisyydet johtuvat todennäköisesti siitä, että kielet ovat vuosisatojen ajan olleet yhteydessä toisiinsa kaupan ja matkustamisen kautta.
Huolimatta yhtäläisyyksistään, kielillä on myös useita eroja. Esimerkiksi walesin kieli käyttää mutaatioita, joita ei ole suomen kielessä. Lisäksi suomen kielessä on vokaaliharmoniaa, joka on walesin kielestä puuttuva piirre.
Kokonaisuudessaan walesin ja suomen kielet ovat kaksi kiehtovaa ja ainutlaatuista kieltä. Ne ovat molemmat osa rikasta Euroopan kielitarjontaa ja niillä on oma historiansa, kulttuurinsa ja kieliopinsa.