Wales Finland

Miksi Walesissa puhutaan kymriä? Entä miten Suomi liittyy siihen?
Kelttiläinen kieli, jota nykyään puhutaan Walesissa, on Cymraeg tai yksinkertaisesti Cymru. Sen historia on kuitenkin mutkikas ja ulottuu kauas menneisyyteen.
Keltit, indoeurooppalainen kansa, saapuivat Brittein saarille noin 600 eaa. He puhuivat useita kelttiläisiä kieliä, joista yksi oli brittikeltti. Brittikeltti jakautui ajan myötä kolmeen haaraan: kymriin, korniin ja bretoniin.
Kymri on säilynyt Walesissa, kun taas korni kuoli Cornwallissa 1700-luvun lopulla, ja bretonia puhutaan yhä Bretagnessa, Ranskassa. Näiden kielten elinvoimaisuuden ero johtuu useista tekijöistä, mukaan lukien Walesin maantieteellinen eristyneisyys, englannin kielen nousu ja Ranskan kielellinen assimilaatiopolitiikka.
Suomalaisten ja kymrien kielillä on mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Molemmat kielet ovat agglutinoivia, mikä tarkoittaa, että uusia sanoja muodostetaan liittämällä yhteen perusmuotoja. Esimerkiksi suomen sana "talojen" vastaa kymrin sanaa "tai".
Toinen mielenkiintoinen yhtäläisyys on pronominien käyttö. Kymrissä ja suomessa subjektipronomineja käytetään hyvin harvoin, koska verbin muoto ilmaisee jo henkilön ja luvun. Esimerkiksi kymrin "caru" tarkoittaa sekä "rakastan" että "rakastat".
Näiden kielitieteellisten yhtäläisyyksien lisäksi kymrit ja suomalaiset ovat jakaneet myös joitakin historiallisia siteitä. Vuonna 1918, Suomen itsenäistymisen jälkeen, Walesin nationalistit osoittivat solidaarisuutta suomalaiselle asialle. Walesin kansalliskirjaston kokoelmissa on kirje, jonka Suomen ensimmäinen presidentti, Kaarlo Juho Ståhlberg, kirjoitti vuonna 1934 Walesin kirurgille, Sir Alfred Thomasille. Kirjeessä Ståhlberg kiitti Thomazia hänen tuestaan Suomen itsenäisyyskamppailun aikana.
Nykyään kymri ja suomi ovat elinvoimaisia kieliä, joilla on oma ainutlaatuinen kulttuurillinen identiteetti. Niiden väliset yhtäläisyydet ovat kiehtova muistutus kelttiläisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen pitkästä historiasta.