Saint Helena - Saaren sala, joka varasti keisarin sydämen




Tarina Saint Helenasta, Atlantin eteläosassa sijaitsevasta pienestä ja syrjäisestä saaresta, on kiehtova kertomus vallan, kohtalon ja inhimillisen kestävyyden risteyksestä.
Vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, Napoleon Bonaparte karkotettiin tälle karulle kalliolle, joka sijaitsi 1 950 kilometrin päässä Afrikan rannikosta. Vangittuna yhdeksään pieneen huoneeseen Longwood Housessa, keisari vietti loppuelämänsä miettien menneisyyttään ja tulevaisuuttaan.
Saint Helena ei koskaan ollut Napoleonin koti, mutta se tuli edustamaan hänen vankilaansa, hänen hautaansa ja hänen legendaansa. Saarella viettämänsä kuusi vuotta muovasivat hänen perintöään syvällisesti.
Napoleon oli mies, jolla oli valtava itseluottamus. Hän uskoi jumalalliseen oikeuteensa hallita Ranskaa ja Eurooppaa. Mutta Saint Helenassa hänen suuruudentajunsa haihtui. Hän oli eristetty kaikesta, mitä hän rakasti: valta, valloitus, perhe.
Alun raivonpurkaukset muuttuivat vähitellen suruksi ja katumukseksi. Napoleon alkoi kirjoittaa muistelmiaan, joissa hän reflektoi elämäänsä ja päätöksiään. Saint Helenassa hän myös löysi lohtua puutarhanhoidosta ja ystävyydestä nuoren pariskunnan, Betsy ja Tristram Lambertin kanssa.
Saint Helena ei muuttunut Napoleonista tavallista ihmistä, mutta se paljasti hänen inhimillisen puolensa. Se oli paikka, jossa hän joutui kohtaamaan omat virheensä ja keskinkertaisuutensa. Se oli paikka, jossa hän oppi arvostelemaan ystävällisyyttä, uskollisuutta ja yksinkertaisia elämän iloja.
Saint Helenalla Napoleon saattoi olla vangittu, mutta hänen henkensä oli vielä vapaa. Hän kirjoitti, keskusteli ja unelmoi. Hän loi oman legendansa, joka elää tänäkin päivänä. Kun hän kuoli vuonna 1821, 51-vuotiaana, hän oli vieläkin Ranskan keisari, vaikka hänen valtakuntansa oli jo kauan sitten hävinnyt.
Saint Helena on paikka, joka ikuisti Napoleonin nimen historiaan. Se on pieni pala elävää historiaa, jossa voimme vielä tänäkin päivänä kävellä samoilla poluilla, joita keisari itse kulki. Se on paikka, joka muistuttaa meitä siitä, että jopa kaikkein mahtavimmat miehet ovat vain ihmisiä, ja että vapaus on paljon muutakin kuin pelkkiä fyysisiä esteitä.